Oudokki suurkaupungin kaduilla
"Se, että tämä musiikki on astunut näkyviin niin myöhään, johtuu Jean Sibeliuksen hallitsevasta, pakottavasta persoonallisuudesta, joka on miltei liian suuri ja vahva kolmimiljoonaiselle kansalle." Näin kirjoitti modernista musiikista 1920-luvulla säveltäjä Ernest Pingoud , ja sai Sibeliuksen kirjoittamaan ärsyyntyneenä päiväkirjaansa, että "Pingoud nyt vaan on tyhmä". Mutta totta se on: musiikin modernismi torjuttiin, tai pikemminkin vaiettiin kuoliaaksi 1920-luvun Suomessa, ja syy oli pitkälti nuoren kansakunnan tarve luoda itselleen kunniakas historia, ja Sibeliuksen tuore kansainvälinen menestys oli luonnollinen syy nojautua kansallisromantiikkaan. Näin kokonainen sukupolvi jäi parhaassa terässään vaille huomiota. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlinnan jälkeen on totta vie aihetta rehabilitoida 1920-luvun suomalaissäveltäjien "radikaalit", eli Aarre Merikanto , Väinö Raitio ja Ernest Pingoud . Uuno Klamikin ui näiden pyörteiden vanavedessä. ...