Lapsineron joutsenlaulu
On turvallisinta haaveilla sellaisista asioista, jotka eivät voi toteutua. Tämä lienee yksi syy ns. ihmelapsikultin olemassaololle. Ihmelapsi – tai lapsinero – on satumaisine kykyineen peili, jota me vetelät aikuiset voimme vain huokaillen katsoa ja pohtia, miksi emme saaneet ulosmitattua omaa lahjakkuutamme – sikäli kun sitä nyt koskaan olikaan. Musiikin historia tuntee koko joukon ihmelapsia. Lapsinero-säveltäjistä musiikin kaanoniin on jäänyt yleensä vain niitä, jotka ovat luoneet merkittävää taidetta myös aikuisena, ja heidät tunnetaan nimenomaan aikuisena tehdystä musiikista. Tunnettuja esimerkkejä ovat vaikkapa W.A. Mozart ja Sergei Prokofjev. Moni muu ihmelapsi on unohtunut. Kuinka usein kuulemme vaikkapa Juan Crisostomo Arriagan tai Josef Rheinbergerin musiikkia? Aika siis näyttää, lunastaako esimerkiksi oman aikamme lapsinero Alma Deutscher (s. 2005) paikkansa taidemusiikin kaanonissa. Hänen rasitteenaan ei onneksi enää ole sukupuoli, kuten oli toisen ihmelapsen, Deutscheria ...